Kävellessä missä tahansa lähiössä tai asuinalueella Suomessa, yleisimmät aita ratkaisut, joita puutarhoissa ja pihoissa näkee ovat Orapihlaja, Marja-Aronia, Tuija tai Kuusi. Nämä kaikki toimivat pihaa rajaavina ja suojaa antavina aitoina hienosti, sietävät kaikki muotoon leikkaamista, mikä helpottaa ylläpitoa ja luovat samalla yhtenäistä ilmettä. Mutta mikä on kaikkien näiden varjopuoli? Ne ovat kaikki samaa lajia, pitkässä rivissä.
Yksi ja sama laji pihan pensasaidassa ei lisää luonnon monimuotoisuutta, eikä massaistutuksina tehtävät Tuija- ja Kuusiaidat osaltaan houkuta pihaan elämää pölyttäjien ja siten lintujen muodossa. Yksilajisella aidalla on myös samanlainen juurakko koko mahdollisesti kymmeniä tai satoja metrejä pitkällä matkalla. Näillä yksilajisilla aidoilla on varmasti oma paikkansa joskus käytännön syistä, mutta sille on myös vaihtoehto; monilajinen viheraidanne, jossa yhdistetään erilaisia pensaita, pieniä puita kuten vaikkapa tuttua Tuijaa, maanpeitekasveja ja erikorkuisia perennoja. Erilaisilla juurilla varustettujen kasvien käyttö puutarhassa rikastuttaa maaperää luoden elinympäristöä erilaisille maan mikrobeille ja pieneliöille.
Suunnittelimme taannoin erääseen pihaan sekä etu-, että takapihalle monilajiset viheraidat, joista etupihan aita on lajistoltaan erityisen monilajinen ja runsas. Suunnitelmaan valittiin säilytettävän paikalleen kuolleen Tuija-aidan jäljelle jääneet elävät Tuijat (kolmisen kappaletta), joihin yhdistettiin Mustilan Hortensiaa, Pikkujasmiketta, keijuangervoa sekä Korallikeijunkukkaa. Lisäksi väleihin suunniteltiin Tulppaaneja ja Narsisseja, jotka nousevat ensimmäisinä keväällä. Aitaa suunnitellessa kiinnitettiin huomiota pihan korkeusvaihteluihin, puutarhan värivaihteluihin ja tunnelmaan sekä kukinnan tasaiseen jakautumiseen koko puutarhakauden ajalle. Luonnollisesti valintoihin vaikuttaa myös käytettävä kasvualusta joka Tuijien jäljiltä on happaman puoleinen. Kalkkipitoisessa maassa viihtyviä kasveja varten voidaan toki kasvualustaa parantaa kalkitsemalla, mutta asia tulee huomioida myös kasvien sijoittelussa.
Katso kauas ja tarkastele kokonaisuutta
Pihasuunnittelussa yleisesti ottaen kannattaa olla kauaskantoinen ajatuksissaan. Usein huomaamme pensaan kauniin kukinnan tai kauniin syvän lehtivihreän, mutta aivan yhtä tärkeää on sijoittaa puutarhaan ja myös monilajiseen viheraitaan lehtipensaita, joiden kauneus korostuu vasta kauniin oranssin tai syvän punaisen syysvärin myötä. Myös kesäväri voi olla todella upea vaikka se poikkeaakin perinteisestä lehtivihreästä, ja itse asiassa juuri siksi. Esimerkki tällaisesta jännittävää väriä puutarhaan tuovasta lehtipensaasta on Purppuraheisiangervo, Lännenheisiangervon lajike, jonka lehdet ovat kesälläkin tummahkon violetit. Jos ei säikähdä piikikästä pensasta, voi valita myös purppurahappomarjan, nimensäkin mukaisesti syvää purppuran sävyä tuomaan. Kauniisti syksyllä korostuvia lehtipensaita on hyvin runsaasti, erityisen kauniita esimerkkejä ovat Kultaherukka, Japaninhappomarja tai Lamohietakirsikka. Myös perinteinen Aronia saa kauniin punaiseen ja oranssiin taipuvan syysvärityksen.
Entäs se ylläpito?
Perinteinen viheraita puutarhassa myös usein leikataan tasamittaiseksi ja muotoiseksi, vaikka on tässäkin nähty joitain poikkeuksia. Monilajisen aidan ylläpito voi olla hiukan erilaista, mutta en näkisi sitä vaikeammaksi kuin yksilajisen aidanteen. Monet pensaslajit kestävät yksittäisinäkin muotoon leikkausta hyvin, joten korkeuserojen vaihtelua on helppo säädellä, vaikka vierekkäin olisikin kaksi kasvukorkeudeltaan tai leveydeltään hyvin erilaista lajia. Mitä tahansa istutusaluetta perustaessa, tulee ensimmäiset vuodet huolehtia säännöllisestä rikkakasvien torjunnasta, ja tähän paras keino on kitkentä. Juurineen kitkentä ei ole välttämätöntä, rikat kituvat loppuun muutoinkin, mutta tehokkain ja nopein keino palauttaa kasvuvoimat halutuille kasveille on juurineen kitkentä huolellisesti ja riittävän säännöllisesti. Dynaaminen istutustapa (kts. Blogiteksti Dynaamisesta istutuksesta), vähentää kitkemisen tarvetta, sillä rikkakasveille ei tiheämmän istutuksen vuoksi riitä tilaa tai ravinteita alun alkaenkaan. Laadukkaan männynkuorikatteen tai koristekatteen käyttö ehkäisee myös rikkakasveja, ja samalla pidättää kosteutta ja ravinteita puutarhasi kasvien käyttöön.
Jos valitset viheraitaan lajiksi pensaan, joka kukkii edellisen vuoden versoilla, kannattaa leikkuuajankohta sijoittaa kukinnan jälkeen, ja leikata säästäen versoja ja harkiten minkä silmun kohdalta leikkaa. Esimerkiksi syyshortensia kannattaa leikata joko myöhään syksyllä tai kenties vielä mieluummin keväällä, ja leikata 2.-4. silmun jälkeen uudesta kasvustosta. Pensaille löytää helposti leikkausohjeita ja aina voi kysyä ammattitaitoisilta puutarhureilta tai alan harrastajilta neuvoja.
Monilajisuus ja luonnonmukaisuus ei siis tarkoita lisää ylläpitoa, vaan oikein suunniteltu monilajinen viheraita on itse asiassa parhaimmillaan hyvin itsenäinen ja vaatii kotipuutarhurilta hyvin vähän. Luo pihaasi rikas ja monilajinen ekosysteemi, aloittaen monilajisesta viheraidasta.
©Lumopihat, Puutarhuri Jenna Kailio
