Kevään tullen on viimeistään aika tarkistaa kodin huonekasvien vointi, vaikka kasvi ei erityisemmin oireilisikaan. Tarkastuksessa kannattaa käydä läpi huonekasvin lehtien väritys ja mahdolliset lehtien värimuutokset tai täplittymiset, käännellä lehtiä ja tarkastaa huolella tuholaisten varalta. Kuitenkin huomio tulee kiinnittää myös mullan alaisiin kasvinosiin eli juuriin. Juurimätä iskee talvella herkästi liikakastelun seurauksena, mutta juurimädästä kärsivän huonekasvin pystyy pelastamaan nopeasti aloitetuilla ensihoitotoimenpiteillä.
Suomalaisissa kodeissa useimmin tavattuja huonekasveja ovat muiden muassa Viirivehka (Spathiphyllum), Kultaköynnös (Epipremnum aureum), Kirjorönsylilja (Chlorophytum comosum), Isokirjopeippi eli tutummin värinokkonen (Coleus scutellarioides) ja Enkelinsiipi (Begonia Corallina-Ryhmä). Myös Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) ja Kultapalmu (Dypsis Lutescens) ovat vakiinnuttaneet asemansa Suomen myydyimpien huonekasvien joukossa.
Huomioi huonekasvin yksilölliset tarpeet
Huonekasveja valitessa tulee kiinnittää huomiota kasvin tarvitsemaan valon määrään, kastelutarpeeseen sekä ruukun kokoon. Yleisesti ottaen kasvin juuripaakun ja ruukun reunojen väliin tulisi jäädä noin 2-5 cm levyinen tila kasvualustaa, mutta lajista riippuen kasvi voi viihtyä väljemmässä tai vastaavasti hyvin ahtaassa ruukussa. Esimerkiksi Palmuvehka viihtyy hyvin tiiviissä ruukussa, ja on varottava siirtämästä sitä liian suureen ruukkuun. Palmuvehkan tulee juuri ja juuri täyttää ruukkunsa, silloin ruukun koko on useimmiten sopiva. Liian suuressa ruukussa huonekasvi keskittyy varren, lehtien ja kukinnon sijaan kasvattamaan juuriaan, mutta liian ahtaassa ruukussa kasvi ei taas saa riittävästi ravinteita mullan kautta ja kasvu tyrehtyy.
Viirivehkalla ollut aivan liian pieni ruukku.
Huonekasvi kannattaa tarkastaa myös tuholaisten varalta. Huonekasveihin iskeviä tuholaisia ovat esimerkiksi vihannespunkki, kilpikirvat ja villakilpikirvat. Usein tuholaisille altistavat tartunnan saaneen kasvin kanssa kontaminoitumisen lisäksi kuiva huoneilma, joten säännöllinen kasvien sumuttelu ehkäisevät tuholaisia. Tuholaisten merkit näkyvät kasvissa lehtien värimuutoksina, pilkkuina tai laikkuina, lehtien käpristelynä, tai lehtien tai muun kasvin osaan muodostuvana seittinä. Äärimmäisissä tapauksissa kasvi pudottaa lehtiään asianmukaisista kasvuolosuhteista huolimatta. Tuholaiset havaitaan usein vain luupilla eli suurennuslasilla paljaan silmän sijaan. Torjunta riippuu hiukan tuholaisesta, mutta tuholaisten fyysinen poistaminen pihdeillä tai huuhtelemalla sekä lehtien huolellisella pyyhkimisellä. Joskus kasvin pelastaminen tuholaisilta edellyttää lisäksi koko kasvin upottamista veteen hetkeksi tuholaisten hukkumiseksi. Vanha konsti on suihkutella lehdet mäntysuopaliuoksella sopivassa suhteessa, mutta tämän vaikutuksista kasville ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, eikä sitä sen vuoksi virallisissa lähteissä suositella. Haittaakaan tästä ei ole tutkitusti kasveille kuitenkaan todettu.
Ravinteista kasvua ja elinvoimaa
Huonekasvi, kuten ulkona elävät kasvit, tarvitsevat elääkseen, kasvaakseen ja kukoistaakseen sopivasti valoa, vettä ja ravinteita. Kasvin tarvitsemat ravinteet jaetaan kahteen pääluokkaan; makro- eli pääravinteet ja mikro- eli hivenravinteet. Jako tapahtuu perustuen siihen, kuinka paljon kasvi niitä tarvitsee. Kasvien tarvitsemia pääravinteita ovat fosfori (P), typpi (N), rikki (S), magnesium (Mg) ja kalsium (Ca) sekä kalium (K). Hivenravinteita ovat taas esimerkiksi sinkki (Zn), rauta (Fe), mangaani (Mn), boori (B) ja kloori (Cl).
Kasvin ravinnepuutoksen oireet vaihtelevat kunkin ravinteen ja myös hiukan kasvin mukaan, mutta eräs tyypillisin oire on klorofyllin eli lehtivihreän vähentyminen ja kasvin heikko kasvu sekä ongelmat vesitaloudessa. Typen puutos näkyy kasvuheikkoutena, sillä typpeä tarvitaan muun muassa proteiineihin ja energia-aineenvaihduntaan. Myös fosforin puute heikentää kasvua, mutta puutos näkyy myös lehtien nekroosina ja antosyaanin muodostuksena, eli lehtien tumman sinivihertävänä värinä. Niin ikään kaliumin puute näkyy heikkona kasvuna, mutta kalium on kasville tärkeä ravinne myös vesitalouden kannalta ja ilman kaliumia kasvi kuivuu herkemmin.
Miksi multa kannattaa sopivin väliajoin vaihtaa?
Mullan sisältämät ravinneaineet kuluvat kasvin käyttöön säännöllisestä lannoituksesta huolimatta, mutta myös mullan rakenne muuttuu ajan saatossa. Mullan läpäisevyys ja ilmavuus muuttuvat jatkuvan kastelun myötä ja huonekasvien eläessä suljetussa ympäristössä, on erityisen tärkeää huolehtia huonekasvin kasvualustan oikeasta koostumuksesta säännöllisin väliajoin. Pienemmät ja keskikokoiset huonekasvit hyötyvät mullan vaihdosta 1-2 vuoden välein, mutta suuremmissa ruukuissa elävät kasvit pärjäävät monesti samalla kasvualustalla jopa viisi vuotta. Mullan vaihdon yhteydessä tulee väkisinkin tarkastettua myös ruukun koko ja huonekasvin juurien kunto.
Tällä Kirjoköynnösvehkalla oli yllättävän hyväkuntoiset, mutta vähäiset juuret kasvin kasvuvaiheeseen nähden. Kasvi oli ollut liian suuressa ruukussa epäsäännöllisellä kastelulla, ja vaihdettiin pienempään ruukkuun, jolloin kasvi alkoi tehdä nopeammin uusia lehtiä ja voimistumaan.
Apua, kasvia vaivaa juurimätä!
Jos huonekasvia huoltaessa havaitset kasvin juurien olevan ruskeat, hennot, herkästi hajoavat ja osittain limaiset, vaivaa kasviasi todennäköisimmin juurimätä. Terveen kasvin juuret ovat terhakat, vaaleat ja runsaat. Sairastuneet juuret monesti myös haisevat epämiellyttävän voimakkaasti hiukan huonolaatuiselta kompostimullalta. Juurimätäisen kasvin multa on poikkeuksetta ollut liian kosteaa eikä ole läpäissyt vettä tarpeeksi, ja yleisimmin juurimätäinen kasvi on ollut umpinaisessa ruukussa. Tässä toimintaohjeet, joilla voi juurimädästä oireilevan kasvin yrittää pelastaa;
Huonokuntoiset, liian märässä mullassa olleet heikkokuntoiset ja ruskettuneet juuret, joista suuri osa irtosi hennosti vetäen; Juurimätä diagnoosi tällä kasvilla oli hiukan epävarma, mutta juurimädän hoitotoimet suoritettiin varmuuden vuoksi, sillä kasvi voi huonosti tunnollisesta hoidosta huolimatta. Huomaa, että juurimätä on voinut iskeä kasviin jo taimistolla.
- Poista kasvi ruukustaan ja varistele ylimääräinen multa pois. Huuhtele kasvin juuret huolellisesti sairastuneesta mullasta ja poista kasvista sairastuneet juuret, nämä ovat monesti niin haurastuneita, että irtoavat varoen vetämällä. Muista, että juurimätää aiheuttaa kasvista toiseen tarttuva sieni, joten puhdista työvälineet ja työtaso sekä kätesi kasvin hoitamisen jälkeen.
- Pese ruukku huolellisesti, jos käytät samaa ruukkua, mutta varmuuden vuoksi voit vaihtaa ruukun toiseen, suositellaan käytettäväksi ruukkua, jossa on pohjassa reiät.
- Lisää ruukkuun uutta multaa ja istuta kasvi uudelleen sopivaan istutussyvyyteen mutta varo tiivistämästä multaa liikaa, tiivistä ennemmin kasteluvedellä.
- Sijoita kasvi reilusti valoisaan paikkaan, jotta kasvi käyttäisi enemmän vettä haihduttaessaan enemmän. Kastele säännöllisesti mutta varo liikakastelua, mullan voi antaa välissä kuivahtaa.
- Anna kasville aikaa muodostaa uusia juuria, äläkä heti luovuta, jos kasvi ei heti ala kukoistaa. Kasvi luultavasti jonkin aikaa keskittyy muodostamaan juuriaan kasvun sijaan.
Mieti kasvien sijainti tarkkaan, ja vaihda, jos kasvi ei viihdy paikassaan
Huonekasvien tarvitsema valon määrä ja esimerkiksi kyky sietää vetoa on hyvin yksilöllinen. Myös ilmankosteuden vaatimukset eriävät eri kasvilajeilla mutta eräs helpoin säädeltävä asia huonekasvin sijoittelun kautta on kasvin saama valon määrä. Valoisia ikkunoita ovat eteläiset ikkunat, puolivaloisia itä- ja länsi-ikkunat ja varjoisampia ikkunoita ovat pohjoisikkunat. Itselläni ikkunat antavat itään ja länteen, ja on siksi helppo valita asunnossani ainakin teoriassa viihtyviä huonekasveja, sillä useimmat kasvit viihtyvät puolivarjossa tai auringossa. Palataanpa Suomen myydyimpien kasvien listalle ja tarkastellaan millä ikkunalla niistä kukin viihtyy teoriassa parhaiten. Sanon teoriassa siksi, että joskus kasvit yllättävät viihtymällä vaikka olosuhteet eivät suosituksia aina vastaa ja päin vastoin, aina joskus ei millään saa huonekasvia sopeutumaan. Kasvit ovat herkkiä, eläviä olentoja, joilla tuntuu olevan oma tahto.
Minne sijoitan?
Viirivehka viihtyy puolivarjossa, joten tämä huonekasvi voidaan sijoittaa joko itä- tai länsi-ikkunalle ja talvisin viihtynee myös eteläikkunan läheisyydessä. Luonnollisestikaan kasveja ei tarvitse kaikkia sijoitella ikkunoiden läheisyyteen, puhun ikkunoista, vaikka tarkoitan esimerkiksi, että sijoita kyseinen kasvi huoneeseen, jonka ikkuna avautuu itään tai länteen. Kunhan arvioit viirivehkan saaman valon määrän kohtalaiseksi. Kultaköynnös viihtyy niin ikään puolivarjoisassa tai myös varjoisassakin paikassa, mutta viihtyy melko lämpimässä kasvuympäristössä, sietää siis huonosti vetoa eikä siedä suoraa paahdetta.
Kirjorönsylilja ei myöskään siedä suoraa auringonvaloa vaan viihtyy parhaiten hajavalossa tai puolivarjossa, eli Rönsyliljoille hyvä sijoitus on Itä ja länsi ja kesällä voi menestyä myös pohjoisessa, talvisin myös eteläikkunalla. Itä- tai länsi-ikkuna on oiva sijoituspaikka myös puolivarjossa viihtyvälle kodin väripilkulle, eli värinokkoselle, mutta myös eteläinen huone tulee kyseeseen, jos kasvi ei joudu liialliseen paahteeseen. Enkelinsiipien lehdet eivät siedä myöskään paahdetta, vaan viihtyy runsaassa hajavalossa ja pitää talvella lehtien suihkuttelusta, mutta kasvukaudella suihkuttelua tulee kuitenkin välttää.
Johan tässä iskee epätoivo, eikö mikään kasvi tässä blogissa viihdy varjoisalla pohjoisikkunalla? Kyllä viihtyy, nimittäin Suomen yleisimmin myydyistä kasveista Palmuvehka viihtyy varjoisalla kasvupaikalla, ja on oiva kasvi sijoittaa pohjoiselle seinustalle. Entä sitten kultapalmu, olisiko tämä eteläiseltä Madagascarilta kotoisin oleva katseen vangitsija eteläisemmän seinustan asukki? Kyllä siinä tapauksessa, että palmu ei altistu suoralle auringon paahteelle. Siis esimerkiksi kaakkoon tai lounaaseen avautuva ikkuna olisi parempi valinta, tai vaihtoehtoisesti palmun sijoitus eteläisessä huoneessa kauemmas ikkunasta sekä säännöllinen kastelu, sillä kultapalmu kuluttaa runsaasti vettä.
Huonekasveilla on mahdollista lisätä kodin viihtyvyyttä, parantaa huoneilmaa ja saada onnistumisen elämyksiä, kun onnistuu löytämään huonekasville oikean paikan ja oppii kasvin yksilölliset tarpeet. Yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon, huonekasvia ja sen tarpeita tarkkaan kuuntelemalla.
